Beat of America

Guest Blogger: Ulla Alakangas

Sain tänään leikkiä kolme tuntia julkkista, kun Me Naiset –lehti kävi tekemässä juttua minusta myöhemmin keväällä ilmestyvään lehteen. Lopputulos tulee olemaan juttu kolmesta naisesta, jotka ovat kiinnostuneet kukin jostakin eri maasta ja minä olin ”se Amerikasta hurahtanut”. Tykkään kyllä kovasti monista muistakin maista, mutta viime vuosina minusta on kehkeytynyt se Amerikasta hurahtanut lähinnä Suomi-Amerikka Yhdistys -harrastukseni takia.

Tämänpäiväinen haastattelu- ja kuvaushetki on yksi esimerkki uusista kokemuksista, joita yhdistysharrastukseni on tuonut tullessaan. Olen tullut siihen tulokseen, että jokaisen kannattaisi hankkiutua mukaan itseään kiinnostavaan yhdistykseen, sillä tästä maasta varmasti löytyy sopiva järjestö, oli kiinnostuksenkohde sitten mikä hyvänsä. Yhdistysharrastuksen kautta saa elämään säihkettä ja säpinää, jos vaan antaa sen tapahtua.

Liittyessäni mukaan Oulun Suomi-Amerikka Yhdistykseen toiminta oli lakkautusuhan alla. Näin pitkät perinteet omaavassa toiminnassa kiinnostavia mahdollisuuksia, kunhan toiminnan vain nykyaikaistaa kaksituhattaluvun tarpeisiin. Samoihin aikoihin ystäviäni liittyi mukaan yhdistykseen ja aloimme pienen porukan voimin ideoida tapahtumia passiivitilassa olleen yhdistyksen piristämiseksi. Nyt pari vuotta myöhemmin Oulussa mukaan on liittynyt sata uutta Amerikan ystävää ja erilaista toimintaa on joka kuukausi.

Yhdistykseen liittymisen ansiosta olen tutustunut uskomattoman kiinnostaviin ihmisiin ympäri maailmaa. Olen muun muassa moottorikelkkaillut diivamaisen Hollywood-tähti Marion Van Peeblesin kanssa, testannut vinyylien vingutusta Emmy-palkitun Stephen Webberin opissa ja tanssinut rivitanssia USA:n suurlähettilään rouvan, Cody Oreckin, kanssa. Lisäksi olen viettänyt ikimuistoisia iltoja Oulussa eri-ikäisten uusien ystävien kanssa niin Thanksgiving-illallisen merkeissä kuin puistopiknikillä ja kahvilassakin.

Hollywood-näyttelijä-ohjaaja Mario Van Peebles ja naiset Oulussa

Oulun Suomi-Amerikka Yhdistyksessä mukanaolon ansiosta minun ei tarvitse koko ajan matkustaa ulkomaille saadakseni eksoottisia kokemuksia tai tavatakseni kosmopoliitteja ihmisiä eri toimialoilta. Toisaalta – pakko myöntää – juuri tämän harrastuksen takia ja sen mukana tuomien kanssaihmisten kannustavien esimerkkien takia, matkakuume rapakon taakse roihuaa jatkuvasti. Mutta eipä hätiä nyt, kun New Yorkiin lähtöön on enää alle kaksi viikkoa aikaa! Olen varma, että Amerikan ystävyysjärjestön Oulun osaston puheenjohtajana ja Yhdysvaltain suurlähetystön arvovaltaisena bloggarittarena voin mennä minne vain oman elämäni supertähtenä ja ottaa kaikki mahdolliset kokemukset irti suuresta maailmasta. Sitten palaan kotona odottavien suihkuseurapiirieni pariin – kunnes maailma ehkä kutsuu jälleen.

Viimeaikaiset luonnonvoimien aiheuttamat katastrofit ja uhkakuvat uusien sotien syttymisestä muistuttavat karulla tavalla elämän ja hyvinvoinnin hauraudesta. Median kautta kauheudet välittyvät reaaliajassa olohuoneisiimme ja kännykän näytön kautta vaikka omiin sänkyihimme. Kollegani totesi Japanin tapahtumien yhteydessä, että tieto lisää tuskaa ja huomasin itsekin vaipuvani synkkiin ja pessimistisiin ajatuksiin päiväkausiksi murehtiessani maapallon toisella puolella tapahtuvia asioita.

Tämänpäiväiseen naistenlehden haastatteluun valmistuminen siirsi ajatukseni vaatteista ja hiuksista panikoimiseen eli asteen verran kepeämpien teemojen pariin. Tässä blogisarjassani tulen keskittymään New Yorkissa tekemiini havaintoihin, siellä kohtaamiini ilmiöihin ja tarjoilemaan teille hömppää, koska näinä päivinä jos koskaan, hömppääkin tarvitaan!

Terveisin, Queen Ulla, sydämeltään aatelinen (kuten ystäväni tällä viikolla minulle laukaili)

Light Up January Dance Party