Elämää kaupungissa, joka ei koskaan nuku
Guest Blogger: Ulla Alakangas
Juuri tulleiden uutisten mukaan Osama bin Laden on kuollut. On hankala muistaa, että tämä maa käy parhaillaan sotaa. Se mielikuva, mikä minulla on sotivasta maasta, ei voisi olla kauempana siitä kuvasta, mitä silmäni täällä New Yorkissa päivittäin minulle näyttävät. Minun tämän hetkinen todellisuus prom-tanssiaisineen, pääsiäisparaateineen ja kuninkaallisten häiden katujuhlineen muistuttaa enemmänkin romanttista komediaa.
Viime päivät ovat tosiaan olleet juhlien täyteiset ja olen monta kertaa päässyt toteamaan, että ”ihan kuin elokuvista” perustuu näköjään täkäläiseen todellisuuteen. Eilen olimme ystäväni Angelan kanssa prom-tanssiaisissa ja meininki tanssilattialla oli kuin MTV:llä näytettävistä musiikkivideoista konsanaan. Amerikkalaiset opiskelijat osaavat tanssia! Tunsin itseni puupökkelön jäykäksi metsäläiseksi siellä, mutta mukava kokemus se oli joka tapauksessa.
Viikonloppuun mahtui myös Williamin ja Katen kuninkaalliset häät. Heräsin aamuviideltä ja käppäilin parin korttelin päässä sijaitsevalle Times Squarelle seuraamaan tapahtumaa. Olin nähnyt, että alueelle oli rakennettu pari päivää kisakatsomoa tilaisuutta varten, joten olin utelias näkemään että mitä tuleman pitää. Aamuyöllä usko meinasi loppua, että tuskin siellä ketään voi olla, mutta olin niin väärässä! Juuri ja juuri mahduin mukaan viralliselle hääkatsomoalueelle, jossa innokkaimmat hääfanit olivat juhlavaatteissa koreine hattuineen ja onnittelukyltteineen. Times Squaren täyttävät valtavat screenit näyttivät hääjuhlallisuuksia joka ilmansuunnassa ja yleisö pystyi kuuntelmaan selostusta erään tv-kanavan tarjoamista langattomista korvakuulokkeista. Ilmassa oli suurta urheilujuhlan tuntua!
Kolmas viikon sisällä ollut ilmainen elämys oli Easter Day Parade 5th avenuella. Paraati on ehkä väärä sana, sillä mielestäni tapahtumaa lähinnä kuvaa sana hattu-get-together. Autoilta suljetulle pitkälle kadunpätkälle oli kokoontunut tuhansittain ihmisiä mitä eriskummallisempiin hattuihin pukeutuneena. Ideana tuntui olevan vain ihmisten töllisteltävänä paistatteleminen ja valokuvissa poseeraaminen. Varsin mukavaa viihdykettä aurinkoiseen sunnuntai-iltapäivään!
Minulla oli kotona hieno suunnitelma, että New Yorkiin päästyäni käyn tutustumassa kiinnostaviin organisaatioihin US Embassyn bloggarina, mutta tähän asti en ole ehtinyt miettiäkään sellaista. Päivät täyttyvät hämmästyttävistä kokemuksista ja melkeinpä voi sanoa, että kiirettä pitää kun on makeaa mahan täydeltä. Koulun kautta teemme tutustumiskäyntejä eri kohteisiin ja esimerkiksi tällä viikolla kiersimme Chelsean taidegallerioita ja hylätyille ratakiskoille rakennettua High Line Parkia. Jokainen päivä tuntuu muodostuvan kuin itsestään tutkimusmatkaksi johonkin amerikkalaisen kulttuurin osaseen. Kuten eräs opettaja osuvasti totesi, ei ole olemassa sellaista käsitettä kuin amerikkalainen kulttuuri, koska tämä on niin valtava maa. Loppupeleissä lähes kaikki täällä ovat muualta tulleita ja on niin monenlaista kulttuuria kuin on ihmisiäkin. Yhdistävä tekijä tuntuu olevan se, että kun jotain tapahtuu, halutaan kokoontua yhteen jakamaan kokemus.
Tässä kirjoittelun välissä kävin hakemassa pyykit alakerran pesulasta. Ensimmäinen ihminen kehen törmäsin hississä, kysyi välittömästi, että joko olet kuullut ”Breaking news, Osama bin Laden on kuollut!”. Times Squarella on kuulemma jo tuhansia ihmisiä kylttien kanssa riemuitsemassa tätä suurta tapahtumaa vaikka on aamuyö! Näyttää siltä, että huomisestakaan ei ole tulossa tavallinen päivä.
Terveisin, Ulla




Leave a comment